Nyt on paniikki päälle. Nimittäin työpaikasta on kyse. Aamusella joskus 8:15 toisen koulun rehtori soitti minulle että olenko vielä käytettävissä: kyseessä siis koulunkäyntiavustajan paikka.
Oli saanut tietoni tuon toisen koulun rehtorilta, jonne alunperin olin hakenut. Sinänsä ihan kiva yllätys. Tuolla toisella koululla on ns.kiire kun heillä jo oli valittuna avustaja, joka ei sitten voikaan tulla töihin. Eli jos tuonne pääsen, nin työt selvästi alkaisivat jo ensi viikolla.
Työ aika on 25 (noussut 20:stä), mutta tunteja viikossa tehdään 30 noiden lomien takia jotka tehdään sisään jo etukäteen. Sinänsä hyvä systeemi: saa välillä olla lomalla, mutta palkka juoksee :o)
Aamulla iski aivan tajuton paniikki, lääkitystä kun vasta aloitellaan uudestaan. Kamala tuskan hiki, kihelmöinti, vatsa sekaisin jne. Nyt tosin alkaa jo hieman helpottamaan (kun rauhoittavan otti).
Tuo paikka tosin on sellaisessa paikassa, että täytyy sumplia noi kouluun menot ja kotiin tulot. Mutta onneksi aikasta hyvin pääsee, vaikka parhaimmassa tapauksessa täytyy kävellä n.1,9km. Pyörällä matkaa olisi 6,1km ja kun kova olen pyöräilemään (nyt jo 400km maaliskuun lopusta, noin), niin sekin menisi hyvällä säällä vaikka fillarilla. Tosin ei talvella :o)

Just soitin sitten tuolla rehtorille ja kerroin, että josko tulisin sitten näyttäytymään. Aamusella sitten polkaisen sinne fillarilla puoli yhdeksäksi (kun koulu alkaa 9:15). Tosi mukavan kuuloinen tuo rehtori, miespuolinen sellainen.
Nyt jo uskallan hymyilläkin :o) Tosin tänään on ollut sellainen meno päällä, ettei ole ehtinyt syömäänkään kuin lasin jogurttia ja vettä juomaan. Kun tuo aamupäivä meni netissä istuessa ja bussi-aikatauluja selvitellessä ja kun piti asioillakin käydä.
Huh, huh.