Nyt ei oikein tunnu ottavan sujuakseen tämä päivä ollenkaan. Suoraan sanottua ottaa päähän. Soitin meinaan sille rehtorille ja sainpa kuulla, että ovat valinneet koulutuksen omaavan ihmisen. Ihan pokkana sanoi, että unohti soittaa kun lähti lomalle. Eli se koulutoimen pomokin pokkana valehteli, kun sanoi että menee elokuun alkuun. Ja kuultaa niin päivänselvästi läpi, että ovat tienneet valintansa jo silloin kun piti alunperin soittaakin. Totesi että tietää että tulee vielä paikkoja hakuun: "sinun täytyy sitten vain katsoa että minne ja hakea sitten uudestaan". Ja paskat! En todellakaan hae. Ja jäi todella paha maku suuhun: ensin odotat kuukauden ja sitten selviääkin että valinta on ollut jo aikoja tiedossa ja tehtynä.
Töihin olisi kiva ja pakko päästä. Tää paikka kunta nyt on niin p...simä, ettei täältä kovin hätäseen töitä saa ja lähinnä suhteillä täällä töitä saa.

Olishan täällä kirjakauppaakin, jälleen, paikka avoinna (varmaan se mistä haastattelussa kerrottiinkin, mutta eipä äijä lupauksestaa huolimatta soittanut. Jälleen kerran). Mutta tunteja ilmossa on 12-18/vko. Mikä on aivan liian vähän ja toisekseen tuo tuntimäärä haarukka on liian suuri.
Soitinpa sitten kelloliikkeeseen (ko. paikassa myös valokuvaamo). Paikka olisi oivallinen, mutta kun kysyin tunneista, sanoi 16tunnista täyteen (viikon aikana) ja että sen mukaan kuinka on kiirettä jne. Eli parhaimmassa tapauksessa vain ehkä pari päivää viikossa ja muutaman tunnin ajan. Eikä sellaiseen kannata lähteä, koska on pirun epäsäännöllistä ja epävarmaa tuollaisilla tunneilla. Ja pitäisi vielä matkat maksaakin  (bussilla noin 100egee ja rapiat kuussa) ja vielä ruokkia 4henkinen perhe, vaatettaa mukulat&itsensä, maksaa laskuja. Ei onnaa.
Ymmärtäisin, että jos olisi merkittynä että noin 20tuntia viikossa esimerkiksi. Toissa talvena olin jäähallillan kahvionhoitajana, iltaisin: viikossa tunteja 25, mutta kun oli iltatyötä niin hyvin pärjästi ja olin tyytyväinen.
Mutta tässä vaiheessa en todellakaan halua tehdä vain iltatyötä muutamalla viikkotunnilla sen takia että se kannattaisi. En sen jälkeen, kun pahoinpitelyn (lievän sellaisen) uhriksi vuosi sitten jouduin (maaliskuussa 2006).

Ja unohdinpa sitten kokonaan pojan parturinkin: piti olla yhdeltä ja sitten kymmenen minuttia sitten tajusin että ei juma. Soitin tietty parturiin ja pahoittelin, ei mulle kovin usein näin käy. Pitipä sitten siirtää parturia ensi tiistaille: ja laitoinpa sitten muistutuksenkin, etten taatusti unohda.

Voiko päivä huonommin mennä? Suututtaa ja päännii kamalasti (kaikkea ei voi tänne edes kirjoittaa eikä sanoin kuvailla)....
                      person28.gif