Tänään sain ns. kivan yllätyksen. Hain noin pari viikkoa sitten, juuri ennen juhannusta, koulunkäyntiavustajan paikkaa. Pääsinkin haastatteluun, joka oli tasan viikko sitten.  Lisäkseni haastatteluun oli tulossa toinenkin, mutta vasta tällä viikolla (mikä lie päivä). Ja soittoa ollaan odoteltu, että suosiko onni minua vai ei.
Tänään sitten tuolla kylällä törmäsin koulutoimen pomoon ja mainitsin hänelle että hain paikkaa, kun tuttuja ollaan entuudestaan. Sanoi että päätökset venyvät elokuun alkuun, kun lomat sotkevat. Täytyy sanoa että kiva kiva: työt kun alkaisivat jo 8.8.  Että voi sanoa että odottavan aika on pitkä.
No, onneksi on muuta puuhaa niin ei tarvitse sitten jännätä sitä että pääseekö vai ei.

Nyt olen ollut reilu vuoden työttömänä ja töitä on haettu välillä ahkerammin välillä nihkeämmin.  Toissa talven olin Klaukkalan jäähallissa vakituinen kahvionhoitaja. Työ oli iltatyötä, mutta mukavaa sellaista syystä että viikonloput olivat aina vapaat ja työ oli itsenäistä.
Työnantajat mukavia, kuin myös asiakkaat jotka siellä ahkerastikin kävivät iltaa kuluttamassa. Olisin päässyt viime kaudellekin töihin, mutta kun kahvion pito kilpailutettiin niin sehän sitten annettiin toisaalle. Ja se oli todella tylsää, olisin hyvin mielelläni ja ilolla sinne taas viime syksynä palannut. Nyt sitten haeskellaan muita hommia.
Kaiken työelämän kokemuksen olen hankkinut kaupanalalta ja asiakaspalvelun puolelta. Olisi todella kiva päästä toisaalta tekemään aivan muutakin, jos vain saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olen sen verran ihmisläheinen, että missään neljän seinän sisässä työkenteleminen ei ole kyllä minun juttuni.